PENTU MEILTÄ?

Pentu meiltä?

Kasvattajana toivon, että kasvattini saisi aktiivisen ja harrastavan kodin jossa tehdään terveystutkimuksia koiralle. Terveystutkimuksista saan tärkeää tietoa jalostustyöstäni.

Nämä terveystutkimukset ovat:

  • lonkkakuvat (HD)
  • kyynärkuvat (ED)
  • selkäkuvat (LTV ja SP)
  • silmäpeilaus
  • Hollanninpaimenkoiralta TgAA -verikoe (kilpirauhasen vajaatoiminta) aikuisiällä

Tämän lisäksi toivon, että koira käy muutamassa näyttelyssä ja luonnetestissä tai MH-luonnekuvauksessa.

Kaikki pentumme luovutetaan SKL rekisteröityinä,mikrosirutettuna, eläinlääkärin tarkastamina ja 3-4 kertaa madotettuina. 

Mukaan tulee myös runsas pentupaketti ja pieni opas pennun hoidosta.

Jokaisesta pentueesta sijoitan yhden tai useamman koiran aina mahdollisuuksien mukaan, joten yhteistyökykyisiä, rodusta kiinnostuneita sijoituskoteja etsin aina.

Teen parhaani, jotta pentueet saavat hyvän lähdön pitkälle ja terveelle elämälle. Tämän takia tutkitutan koirani niin pitkälle, kuin katson tarpeelliseksi. Vaikka parhaani yritän tehdä, koskaan ei voi tietää mitä kaikkea perimässä piilee. Kaikkea ei voi tutkia ja kaikki ei ole edes tarpeen tutkia. Teen kasvatustyötäni hyvin nöyränä ihmisenä. Jokaiselle kasvattajalle tulee silti ennemmin tai myöhemmin ilmi asioita, joita ei välttämättä halua sukuun tai ylipäätään jalostaa. Tästä otetaan opiksi, ja kiinnitetään erityistä huomioita niihin asioihin seuraavissa sukupolvissa. Tämänkin takia haluan kertoa teille, mihin asioihin olen tässä yhdistelmässä kiinnittänyt huomioita, tai mihin joudun tulevaisuudessa kiinnittämään huomiota.

Monimuotoisuuden ylläpitämiseksi Suomen Kennelliitto suosittelee, että sukusiitosaste ei ylittäisi 6,5 % / sukupolvessa. Itse yritän tänä päivänä pitää sukusiitosasteen alle 3,5 % / 5 sukupolvea.

Jalostustyössäni haluan kunnioittaa puhdasrotuisia hollanninpaimenkoira, sekä säilyttää linjoja mitä suomessa on luotu, kun rotu tuli Suomeen 1990-luvulla. Pidän tärkeänä, että jokaisesta pentueesta menisi eteenpäin ainakin yksi koira, jotta rodun monimuotoisuus pystytään pitämään yllä. Käytän mielelläni suomalaisia koiria jalostuksessa, koska näistä koirista on paljon terveystietoa. Uutta verta tarvitaan tietenkin, eikä pelkän suomalaisen koirien jalostuskäyttö ole mahdollista. Lyhytkarvaisten tuoma perimä on myös tervetullut lisä pitkäkarvaiseen geeniperimään. Tässä otan huomioon, että lyhytkarvainen muunnos on suunnitellusti tuotu pitkäkarvaiseen muunnokseen. Yritän myös välttää lyhytkarvalinjoja mitä on käytetty paljon jalostukseen.

Lainaus Kennelliiton sivuilta:

"Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kasvaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa eli lähisukulaisten yhdistämisessä."

Sukusiitoksen lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että sama koira ei esiinny sukutaulussa liian usein. Tätä asiaa määrittelee sukukato. Suomen Kennelliitto suosittelee, että sukukato ei tulisi olla vähemmän kuin 90 % / 4 sukupolvessa. Omassa jalostustyössäni yritän pitää sukukaton 90 % / 5 sukupolvessa.

Lue myös mielellään Pennunostajan opas

Valp av oss?

Som uppfödare önskar jag, att mina uppfödningar får ett aktivt hem där man hälsoundersöker hunden. Med hälsoundersökningarna får jag viktig information om mitt avelsarbete.

De här hälsoundersökningarna är:

  • höftröntgen (HD)
  • armbågsröntgen (ED)
  • ryggröntgen (LTV ja SP)
  • ögonspegling
  • Holländska herdehunden TgAA -blodprov (hypotyreos) i vuxen ålder

Dessutom önskar jag, att man för hunden på några utställningar och lynnetest eller MH- karaktärsbeskrivning.

Alla valpar levereras registrerade i SKL (Finska kennelklubben), veterinärgranskade och 3-4 gånger avmaskade. 

Med följer också generöst valp paket och en liten guide om valp skötsel.

Från varje valpkull placerar jag en eller flera hundar efter möjligheterna, så jag söker hela tiden, rasintresserade placeringshem.

Alla oleva teksti on päivitetty 23.10.2022. Uusimman terveystietodokumentit saat kasvattajalta. Näissä dokumenteissa paneudutaan myös syvällisemmin ajankohtaisen pentueen terveyteen.

Terveys

Rotumääritelmässä ei ole sellaisia vaatimuksia, jotka altistaisivat rodun hyvinvointiongelmille. Rodun rakenne on pysynyt vuosien saatossa sekä työ- ja paimenkoiraominaisena.

Rodun terveystilanne on yleisesti ottaen hyvä, sillä rakenne on säilynyt liioittelemattomana ja rodun harrastajat tutkivat koiriaan aktiivisesti ja vapaaehtoisesti. Jokaisella muunnoksella on kuitenkin omat haasteensa, jotka on syytä huomioida jalostuksessa. Lyhytkarvaisella muunnoksella selkäsairaudet ovat edelleen merkittävä sairausryhmä. Pitkäkarvaisten haasteena on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka luokitellaan autoimmuunisairaudeksi. Tämän takia kilpirauhanen suositellaankin testattavaksi jalostukseen käytettäviltä koirilta.

Rodun suurin ongelma on populaation pienuus.

"Omistajakyselyn mukaan 53,6 %, eläinlääkärien potilastiedostojen mukaan 20,9 % ja eläinlääkärikäynti­seu­rannan mukaan 68,1 % koirista oli ollut täysin terveitä. Yleisimpiä sairauksia omistajakyselyn ja eläin­lääkäri­käyntiseurannan mukaan olivat ruuansulatuskanavan sairaudet, ihon traumat ja tulehdukset, sekä selän kipuoireilut. Eläinlääkärien potilastiedostoissa myös raajojen sairauksia ja silmätulehduksia esiintyi muita sairauksia yleisemmin. (Lähde: Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta/ Mia Mäkinen) "

Lonkkanivelen kasvuhäiriö

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli "lonkkavika", on koirien yleisin luuston ja/tai nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti sille alttiilla koirilla.

Pitkäkarvaisella muunnoksella on esiintynyt lievää lonkkamaljan löysyyttä eniten suhteessa muihin muunnok­siin. Tut­ki­mus­tulokset sijoittuvat prosenttiosuuksiltaan (2000 - 23.10.2022):

• pitkäkarvaisiin A 29 % / B 41 % / C 26 % / D 4 %, (sairaat 30 %), verrattuna

• karkeakarvaisiin A 32 % / B 40 % / C 23 % / D 4 % / E 1 %, (sairaat 28 %) ja

• lyhytkarvaisiin A 65 % / B 22 % / C 10 % / D 3 % (sairaita 13 %)

Tästä voimme päätellä, että D- ja varsinkin E-lonkat ovat kaikilla muunnoksilla harvinaiset. C-lonkkia esiintyy pitkäkar­voissa prosentuaalisesti eniten, B-lonkat ovat tavallisin tutkimustulos pitkäkarvaisissa. Tilastot ovat hieman parantuneet viimeisipien vuosien aikana, koska kasvattajat ovat alkaneet kiinnittämään huomiota näihin ongelmiin. Viimeisimpinä vuosina (2017 - 23.10.2022) pitkäkarvojen tilastot näyttävät tältä:

A 38 % / B 39 % / C 22 % / D 1 % (sairaat 23 %)

Kyynärnivelen kasvuhäiriö

Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheut­taja. Kyy­när­nivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olka­luun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiin­nittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epä­yhden­mukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se laske­taan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.

Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4-7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontu­minen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisi­naan kasvuhäiriö on molemmissa kyy­när­nivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huoma­taan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekun­daarisesta nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynär­pään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgen­kuvauksen sivulöydös.

Pitkäkarvaisella on raportoitu (23.10.2022) vain yksitoista koiraa (2,3 %), joilla on ollut muutoksia: 488 tutkitusta koirasta, joista seitsemällä koiralla ollut ED 1 ja neljällä ED 2. Lyhytkarvaisilla on raportoitu 17 koiraa, jolla muutoksia kyynärnivelessä. Tutkittuja lyhytkarvaisia hollanninpaimenkoiria on 608 kpl.

Olkanivelen osteokondroosi

Osteokondroosi (OC) on kasvuhäiriö, jossa ruston alainen luutuminen epäonnistuu, ja tämä aiheuttaa kyseiseen kohtaan rustovaurion. Joskus epäonnistunut luutuminen johtaa luukystan muodostumiseen (koiralla harvinaisempaa) ja tuleh­dus­reaktioon nivelessä. Osteocondrosis dissecans (OCD) on tila, jossa irronnut rustopala havaitaan esimerkiksi röntgen­kuvasta tai tähystyksessä. Osteokondroosi on koirilla yleisintä olkanivelessä, mutta se voi esiintyä melkein
mis­sä nivelessä tahansa, kuten kinner-, polvi- ja kyynärnivelessä, ja lisäksi selkänikamassa. Olkanivelen osteokond­roosimuutos sijaitsee olkaluunpään takaosassa.

Koiralla voi olla osteokondroosimuutoksia yhdessä tai useammassa nivelessä, mutta kaikki muutokset eivät aiheuta koiralle oireita.

Osteokondroosin oireena on yleensä epämääräinen ontuma 3-9 kuukauden iässä, tai ainakin ennen vuoden ikää. Välillä ontumaa voi olla vaikea huomata, etenkin jos se on lievä tai molemmissa jaloissa. Jotkut koirat alkavat oireilla vasta aikuis­iässä. Lievä olkanivelen osteokondroosi on usein oireeton.

Olkanivelen osteokondroosin hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Hoitosuunnitelmaan vaikuttavat mm. koiran koko, oirei­den vaka­vuus ja oireiden alkamisikä. Oireettomille tai lieväoireisille kevytrakenteisille koirille voi sopia painon­hallinta ja rajoi­tet­tu liikunta ja lääkkeellinen hoito.

Osteokondroosi on monigeeninen perinnöllinen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttaa geenien lisäksi monia tekijöitä (nopea kasvu, liiallinen ruokinta ja ylipaino, fyysinen trauma, verenkiertohäiriö ja hormonaaliset tekijät). Ruokinnalla ja pen­nun mahdollisella ylipainolla on merkitystä kliinisen sairauden kehittymisessä. Osteokondroosille on esitetty periy­tymis­asteita välillä 0,25-0,40, joten systemaattisilla jalostusvalinnoilla voidaan vähentää sen esiintymistä rodussa. Koiraa, jolla on todettu osteokondroosi missä nivelessä tahansa, ei tule käyttää jalostukseen. On myös muistettava, että oireeton koira voi periyttää osteokondroosia aiheuttavia geenejä jälkeläisilleen, joten koko suku on otettava huomioon jalos­tus­yhdistelmiä suunniteltaessa.

Olkanivelten virallisia lausuntoja Kennelliitto alkoi lausumaan vuonna 2020, joten vielä ei ole kattavaa tilastoa rodun tilas­ta.

23.10.2022 mennessä 78 koiraa on virallisesti tutkittu (kaikki muunnokset). Näistä kolme koiraa (3,8 %) on lausuttu tulkin­nan­varai­seksi. Kahdeksan koiraa on lausuttu sairaaksi (10,2 %).

Selkämuutokset

Pitkäkarvaisen muunnoksen selissä on havaittu muutama spondyloosi- ja LTV-muutoksia. Lähiaikoina on tullut ilmi myös pari VA1-muutoksia. VA1-muutokset on havaittu pääasiassa lyhytkarvaisissa, tai pitkäkarvaisissa, jotka ovat lähisukua lyhytkarvaiselle. Muunnoksessa on myös havaittu kliinisiä selkävaivoja suhteellisen nuorilla koirilla.

Lyhytkarvaisella muunnoksella selkäsairaudet ovat merkittävä sairausryhmä.

Virallisia selkätuloksia Kennelliitto alkoi lausumaan vuonna 2013.

Hollanninpaimenkoirien selkiä on kuvattu Suomessa jo alkuvaiheista tähtien. Ongelman on kuitenkin muodostanut jalostuskoirien suhteellisen nuori ikä kuvaushetkellä sekä epäviralliset selkälausunnot, jolloin ne ovat saaneet epä­viral­lisen "terveen lausunnon" sen hetkisen tilanteen mukaan. Olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni saataisiin tutki­tut­tamaan koiransa virallisesti.

Selkäkuvat ovatkin yleistyneet viimeisempien vuosien aikana. 2017 kuvattiin 21 pitkäkarvaa, 2018 15 pitkäkarvaa, 2019 15 pitkäkarvaa, vuonna 2020 kuvattiin 16 pitkäkarvaa ja vuonna 2021 jopa 44 koiraa. 2013-2016 määrät olivat 5-10 kpl/ vuosi. Lyhytkarvaisten selkiä on kuvattu kautta aikojen ahkerammin kuin pitkäkarvaisen.

Spondyloosi

Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luu­piik­kejä ja/tai -siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta joillakin koirilla rappeumaa tode­taan jo nuorilla koirilla. Spondyloosi on todettu perinnölliseksi sairaudeksi, joten sitä voidaan vastustaa jalos­tus­valin­noilla.

Virallisia selkäkuvia otetaan todella vähän, mutta viime vuosina tilanne on parantunut huomattavasti. Virallisia selkäkuvia on tehty pk hollanninpaimenkoirilla vasta 2013 lähtien. Tähän mennessä spondyloosi on tavattu VIRALLISESTI viidellä pitkä­karvalla (23.10.2022). Näiden lisäksi on raportoitu epävirallisesti useampi tapaus. Kuolinsyyntilastojen mukaan ainakin 2 on lopetettu spon­dy­loosin takia.

Todellista spondyloosi tilastoa ei vielä ole muodostunut, koska kaikkiaan pitkäkarvaisia hollanninpaimenkoiria on kuvattu vain 130 kpl (rekisteröintimäärä 981 kpl) joista 96 % ovat terveitä. Vastaava luku on lyhytkarvaisilla 92 % terveitä ja karkeakarvaisista 91 % on kuvattu terveeksi.

Välimuotoinen lanne-ristinikama

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nika­mae­pämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. LTV:llä tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että risti­nika­man piirteitä. Välimuotoinen nikama voi olla viimeinen lannenikama (L7), jolloin puhutaan sakralisaatiosta tai ensim­mäi­nen ristiluun nikama (S1), jolloin puhutaan lumbalisaatiosta. Muutos voi olla symmetrinen eli samanlainen oikealla ja vasem­malla puolella tai epäsymmetrinen, jolloin selällään otetussa röntgenkuvassa nähdään puoliero. Diagnoosi tehdään usein lonkkakuvasta, josta voidaan nähdä koiran ristiluu ja lanne-ristiluuliitos yhdestä suunnasta ("ylhäältäpäin"). Joillain koirilla lannenikamien lukumäärä on poikkeava, normaalin 7 nikaman sijaan näillä koirilla on 8 tai 6 lannenikamaa. Tämä on yksi LTV:n muoto ja se voidaan nähdä sivusuunnasta otetusta röntgenkuvasta (koira on kuvattaessa kyljellään), jossa ristiluun lisäksi näkyy koko lanneranka.

LTV:tä esiintyy useilla koiraroduilla, ja ainakin saksanpaimenkoirilla sen yhteydestä selkävaivoihin on tutkimustietoa. LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle, minkä seurauksia voivat olla takaselän kivut ja pahimmassa tapauksessa takajalkojen halvausoireet. Hoitona käytetään lepoa ja kipulääkkeitä ja vakavimmissa tapauksissa leikkaushoitoa. Kotikoirina sairastuneet koirat pärjäävät usein melko hyvin, mutta ennuste paluusta harrastus- tai työkoiraksi on epävarma.

LTV1 muutos ei nykytietämyksen valossa aiheuta koiralle oireita.

LTV2−LTV4: Muutokset voivat altistaa lanne-ristiluualueen rappeutumissairauksille, jotka saattavat aiheuttaa oireilua (ns. cauda equina-oireyhtymä). Rotukohtaisia eroja esiintyy ja myös koiran työ/harrastuskäyttö voi vaikuttaa. Usein koirat ovat täysin oireettomia. LTV3 voi olla yhteydessä synnynnäiseen vinolantioon ja toispuoleiseen lonkkanivelen kasvuhäiriöön.

Pitkäkarvaisissa hollanninpaimenkoirissa on tavattu virallisesti 14 kpl LTV1, 2 kpl LTV2, ja 2 kpl LTV3. Lyhytkar­vai­silla LTV ongelma on huomattavasti suurempi kuin pitkäkarvaisella.

10 kpl (+ 2) koiraa on lopetettu tilastojen mukaan selkäsairauksien vuoksi.

Välimuotoista lanne-ristinikamaa on tutkittua saksanpaimenkoirilla ja tämänkin muutoksen osalta on tärkeää kerätä tietoa sen vaikutuksesta hollanninpaimenkoiralla, joka on rakenteeltaan vähemmän altis lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle kuin saksanpaimenkoira. Tällä hetkellä tärkein tavoite onkin ehdottomasti tiedon kerääminen, jotta voidaan välttää riskiä mahdollisimman hyvin ryhtymättä kuitenkaan liian voimakkaasti populaatiota kaventaviin toimenpiteisiin. Toki tänä päivänä (2021 ->) LTV kuvataan yhtä rutiiniomaisesti kuin lonkat ja kyynäreet.

Koirien perinnölliset silmäsairaudet

Osan koirien silmäsairauksista tiedetään olevan perinnöllisiä. Pitkäkarvaiselta hollanninpaimenkoiralta löytyy erilaisia silmäsairauksia jopa 26 %, eli joka neljännellä (23.10.2022) on jonkinlainen silmäsairaus. Näistä sairauksista yleisin on distichiasis, eli ylimääräisiä ripsiä. Distichiasisia on ollut pitkäkarvaisen ongelma, koko Suomen historian aikana. Lievä distichiasis ei vaikuta koiran elämänpituuteen, eikä poissulje koiraa jalostuksesta. Distichiasisia löytyy pitkäkarvaiselta 13,5 %, eli melkein joka 7:llä koiralla ilmenee tätä.

Distichiasisian lisäksi 12,5 % koirista löytyy joku muu silmäsairaus. Osa näistä ovat niin vakavia, että vie lopulta koiran näkökyvyn.

Lyhytkarvaisilla esiintyy enemmän vakavia silmäsairauksia, kun mitä pitkäkarvaiselta löytyy. Jopa 10 % lyhytkarvaisista on diagnosoitu, joko katarakta tai kaihi. Pitkäkarvaisilla vastaava luku on 3 %.

Tämän takia on erittäin tärkeää, että korien silmät tarkistetaan aikuisella iällä. Yleensä silmä­sairaudet puhkeavat vasta iäkkäällä koiralla.

Ylimääräiset ripset

Distichiasis, ektooppinen cilia ja trichiasis ovat kaikki nimityksiä väärässä paikassa kasvaville ylimääräisille ripsille tai karvoille, jotka ärsyttävät koiran silmää. Distichiasis-termillä tarkoitetaan ylimääräisiä ripsiä, jotka kasvavat luomen reunassa ripsirivin sisäpuolella. Ektooppinen cilia taas on luomen sisäpinnalta kasvava ripsi. Trichiasis on silmän sisänurkan iho­karva, joka kasvaa väärään suuntaan eli silmän pintaa kohti. Oireet riippuvat karvan paksuudesta ja kasvusuunnasta. Ohuet, ulospäin suuntautuvat karvat aiheuttavat tuskin lainkaan oireita, paksummat ja silmän pintaan osuvat karvat sitä vas­­toin voivat aiheuttaa eriasteisia ärsytysoireita: lievää vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaampia kipuoireita ja jopa sar­veis­kalvovaurioita. Ripsiä voi irrota ja kasvaa takaisin karvan vaihtumisen yhteydessä.

Distichiasis = Kun koiran ripset yleensä kasvavat ulospäin, distichiasisessa silmässä ne kasvavat epänormaaliin suuntaan tai luomessa on ylimääräisiä ripsiä, jotka usein ärsyttävät silmää. Nämä ylimääräiset tai epänormaalisti suuntautuneet ripset voivat pidemmän päälle aiheuttaa sarveiskalvon tulehduksen, lisääntynyttä silmävuotoa tai sarveiskalvon haavaumia. Koira voi myös siristellä silmiään, koska niitä kirvelee. Oireileva distichiasis hoidetaan kirurgisesti polttamalla tai jäädyttämällä ylimääräiset, ärsyttävät ripset tai nyppimällä ne pois pinsettien ja otsalampun avulla. Nämä ylimääräiset ripset voivat kuitenkin kasvaa takaisin, jolloin toimenpiteet joudutaan uusimaan koiran hyvinvoinnin turvaamiseksi ja näkökyvyn säilyttämiseksi.

Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi ja aiheuttaa lähes aina voimakkaat kipuoireet (siristys, hankaaminen ja vetistys) ja sarveiskalvovaurioita.

Sairauden on todettu olevan perinnöllistä ja mahdollisesti periytyvän dominoivasti.

Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, jolloin koiria voi käyttää jalostukseen, mutta jalostus­kump­panin on oltava terve. Vakavia tapauksia (ektooppinen cilia ja selkeitä oireita aiheuttavat distichiat) ei kuitenkaan pidä käyttää jalostukseen.

Pitkäkarvaisella hollanninpaimenkoiralla on todettu 28 kpl (13,5 %) distichiasisa (tutkittuja koiria 213 kpl). (23.10.2022)

Pannus / Keratiitti / Plasmooma

Pannus / Keratiitti (CSK, Chronic Superficial Keratitis) eli krooninen pinnallinen sarveiskalvontulehdus on perinnöllinen immuunivälitteinen sairaus, jossa sarveiskalvo ilman todettavaa muuta syytä etenevästi tulehtuu, johtaen jopa näkökyvyn menetykseen. Muutoksia on usein molemmissa silmissä, mutta ne voivat olla eriasteisia.

Oireina todetaan alkuun tyypillisesti sidekalvon ja sarveiskalvon korvan- ja / tai nenänpuoleisen reunan punoi­tusta, suonitusta ja lisääntynyttä pigmentaatiota. Muutos alkaa levitä sidekalvon rajalta kohti sarveis­kalvon keskustaa jopa lihamaisena uudismuodostumana. Lopulta sarveiskalvo suonittuu, pigmentoituu ja arpeutuu hoitamattomana valoa läpi­pääs­tämättömäksi tiiviydeksi. Monilla yksilöillä samanaikaisesti tode­taan vilkkuluomen ja sen reunan tulehtumista, paksuun­tumista ja pigmenttikatoa eli nk. plasmoomamuu­tok­sia.

Usealla pitkäkarvaisella hollanninpaimenkoiralla on todettu pannusta (keratiittia) tai plasmoomaa. Kasvattajan tietojen mukaan pannusta tai plasmoomaa on esiintynyt ainakin 17 koiralla (osa ulkomaalaisia).

Virallisen tietojen mukaan pannusta tai plasmoomaa esiintyy 4 % (9 kpl)kaikista virallisesti silmäpeilatuista koirista (9.6.2022). Tähän kun lisätään kaikki epäviralliset tiedot, niin pannus on hyvinkin yleinen vaiva. Sairaus on lisääntynyt merkittävästi lähivuosien aikana. Osasyy voi olla, että sairaus tulee ilmi joissakin tapauksissa vasta iäkkäillä koirilla ja koiria on jo ehditty käyttää jalostukseen ennen sitä. Oireet alkavat tyypillisesti 1-6 v iässä. Oireiden alkamisikä ja vakavuus vaih­te­lee yksilöittäin. Toinen merkittävä syys voi olla, että hollanninpaimenkoirien silmiä ei tutkita kovin aktiivisesti. Pitkä­kar­vai­sesta hollanninpaimenkoirista vain 22 % on tutkittu silmien osalta.

Lyhytkarvaisilla pannusta tai plasmoomaa esiintyy vielä enemmän kuin mitä pitkäkarvaisella esiintyy.

Koiran silmän ikämuutokset

Ikääntyminen aiheuttaa muutoksia koiran silmissä. Koiran silmän linssin ydin tiivistyy iän myötä, jolloin mustuainen voi näyttää samealta ja ilmiö muistuttaa kaihia. Muutoksen voi havaita, kun valonsäde osuu koiran silmään viistosti. Ytimen tiivis­ty­minen etenee yleensä hitaasti ja vie pitkään, ennen kuin se vaikuttaa koiran näkökykyyn. Samentunut silmä kannattaa kuitenkin aina tarkistuttaa eläinlääkärissä.

Seniori-ikäinen koira voi nähdä hämärässä normaalia heikommin, mikä johtuu silmänpohjan solujen ikääntymiseen liittyvästä rappeumasta.

Kaikki syyt, jotka heikentävät näkökykyä, korostuvat hämärässä. Hämäränäön heikentymisen syy on selvitettävä, jotta tilaan mahdollisesti liittyvä kipu saadaan hallintaan ja näön menetyksen eteneminen mahdollisuuksien mukaan pysäytettyä ja näkökyky palautettua.

Autoimmuunisairaudet

Kaikki ihmiset ja eläimet joutuivat päivittäin tekemisiin erilaisten elimistölle vieraiden aineiden kanssa (bakteerit, virukset ym). Jotkut niistä ovat melko harmittomia, jotkut hyvin vaarallisia. Elimistö pystyy puolustautumaan näitä vieraita aineita vastaan immuunijärjestelmän avulla. Joskus immuunijärjestelmän toiminta saattaa häiriintyä ja se alkaa virheellisesti tuhota omia kudoksia.

Koirilla esiintyy monia autoimmuunisairauksia. Monet niistä esiintyvät yleisemmin joillakin tietyillä roduilla. Ihmisillä autoimmuunisairaudet ovat yleisempiä naisilla. Koirilla niitä esiintyy pääsääntöisesti melkein yhtä paljon uroksilla ja nartuilla.

Koirien autoimmuunisairauksista yleisin on kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi).

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi

Kilpirauhasen vajaatoimintaa poteva koira on tyypillisesti kooltaan keskikokoinen tai suuri ja iältään keski-ikäinen (4-11-vuotias). Kliiniset oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla. On myös muita variaatioita, joita ei vielä tähän mennessä ole todettu perinnöllisiksi. Tavallisimmat variaatiot ovat lymfosyyttinen tyreoidiitti ja idiopaattinen kilpirauhasen atrofia, näistä lymfosyyttinen tyreoidiitti luetaan perinnölliseksi. Muita syitä voivat olla kilpirauhaskudoksen pahanlaatuinen kasvain tai hypofyysin erittämän tyreotropiinin (TSH) puute.

Sairaus tuhoaa koiran kilpirauhaskudosta ja rauhasen toiminta häiriintyy.

Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa koiralle monen tyyppisiä oireita, näitä ovat esimerkiksi:

Iho ja turkki

  • Turkki voi kuivua, haurastua tai ohentua, karvat irtoavat helposti, eivätkä kasva kunnolla takaisin
  • Karvanlähtöä on usein kehon molemmilla puolilla sekä joskus korvien ja hännän alueilla
  • Karvaton kuono voi myös joskus olla aikaisena merkkinä hypotyreoosista
  • Ihon pigmentoituminen
  • Hilseilevä iho, kuivasti tai rasvaisesti
  • Hypotyreoosi voi myös altistaa iho- ja korvatulehduksille
  • Joillakin koirilla on "traaginen" ilme kasvoilla. Tämä johtuu nesteen kertymisestä (ödeema)

Aineenvaihdunta

Koirasi saattaa olla:

  • normaalia uneliaampi
  • haluton liikkumaan
  • taipuvainen ylipainoon, vaikka ruokavalio ei ole muuttunut

Käyttäytyminen

  • Kilpirauhashormonien vajaus saattaa aiheuttaa muutoksia koiran käyttäytymisessä. Esimerkiksi koiran tuntema ahdistus uusissa tilanteissa tai uusien äänten takia saattaa aiheuttaa odottamatonta ja provosoimatonta aggressiivisuutta muita eläimiä, tai ihmisiä kohtaan.

Vaikeissa tapauksissa koiran elimistö joutuu koville. Koiralla voidaan diagnosoida elintoimintoja vakavasti uhkaavia oireita, kuten lisääntyneet infektiot, kohonnut veren kolesteroliarvo, neurologiset häiriöt.

Pienessä rodussa on harvoin varaa poistaa jalostuksesta kaikki taudin kantajat, mutta koiria testauttamalla saamme tie­toa siitä, missä yhdistelmissä, yksilöissä ja sukulinjoissa tautia esiintyy. Mitä enemmän koiria tutkitaan, sen paremmin tietoa on saatavilla rodussa vallitsevasta sairaustilanteesta. TgAA-testi ei ole geenitesti vaan vasta-ainetesti. Kilpi­rau­ha­sen vajaa­toimin­taa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.Kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan ottamalla koiralta TSH ja T4 -arvot. T4 ei yksinään kerro totuutta sillä T4 voi liikkua viitearvon alapuolella hormonaalisista tai elimellisistä syistä.

TSH-arvo taas kertoo kilpirauhasen entsyymitoiminnasta. Tyypillisessä vajaatoiminnassa entsyymitoiminta vilkastuu T4-arvon alentuessa.

Tällä hetkellä koiran verinäytteestä voidaan tutkia perinnöllisen muunnoksen vasta-aineet TgAA-testillä. TgAA-testi ei suoraan kerro onko koira sairas, vaan antaa vinkkiä siitä onko sen kilpirauhasessa tulehdus, joka voi johtaa myöhemmin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mikäli tulos on negatiivinen, on epätodennäköistä, että koira sairastuu parin seuraavan vuoden aikana. Suurin osa sairastuvista koirista alkaa erittämään vasta-aineita viiteen ikävuoteen mennessä. Narttukoirien hormonikierto voi vaikuttaa testitulokseen, eikä TgAA-positiivisuus aina johda vajaatoimintaan.

Hoitona käytetään elinikäistä levotyroksiinikorvaushoitoa.

  • Jalostussuosituksien mukaan pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira tulee ottaa TSH ja T4 -verikoe (T4 tai vapaa T4) sekä TgAA -verikoe.

Atopia

Atopiaan muita useammin sairastuvat koirarodut vaihtelevat eri tutkimuksissa. Terrierit, noutajat, spanielit ja monet lyhytkuonoiset rodut kuuluvat allergialle alttiisiin rotuihin. Urokset ja nartut sairastuvat yhtä usein. Oireet havaitaan tavallisimmin 6 kuukauden - 3 vuoden iässä. Oireiden alkaminen 7 ikävuoden jälkeen on harvinaista. On havaittu, että ranskanbulldoggi ja shar-pei saattavat sairastua nuorempina kuin muiden rotujen edustajat.

Koiran atopia on seurausta useista tekijöistä, joista perimä on yksi tärkeimmistä. Immuunijärjestelmän toiminta on atoopikolla normaalista poikkeavaa. Lisäksi atooppisella koiralla ihon muodostama suojakerros tai suojamuuri on heikompi kuin terveellä. Ulkoiset allergeenit ovat monella laukaiseva tekijä oireiden alkamiselle. Koira altistuu allergeeneille pääsääntöisesti ihon kautta, ja atoopikolla heikentynyt suojakerros helpottaa allergeenien pääsyä elimistöön. Atopia on elinikäinen vaiva koiralla, eikä se ole kokonaan parannettavissa. Lähes poikkeuksetta jokaiselle koiralle kuitenkin löytyy hoito, jolla sen vointi pysyy hyvänä.

Atopian ensisijaiset oireet ovat kutina ja punoitus iholla. Kutina ja allerginen tulehdustila iholla altistavat iho- ja korvatulehduksille. Raapimalla ja nuolemalla koira itse pahentaa ihon tulehdusta. Oireet ovat tavallisimmat korvissa, tassuissa ja huulissa. Silmänympärykset, peräpää ja nivusiho ovat myös alttiina. Eri roduilla on toisistaan hieman poikkeavat eniten oireilevat kehon alueet. Hengitystie- tai silmäoireita tavataan atooppisilla koirilla harvoin, toisin kuin ihmisillä.

Koiran iholla tavataan normaalistikin hiivaa ja bakteereja. Atoopikon heikentynyt ihon suojakerros ja poikkeavasta immuunivasteesta johtuva allerginen tulehdustila iholla altistavat näiden mikrobien ylikasvulle ja tulehduksille. Näin ollen mikrobit ovat aina toissijainen syy oireille, eli seurausta allergiasta, joka on ensisijainen sairaus.

Oireet voivat olla kausittaisia tai jatkuvia, ja vakavuusaste voi muuttua iän mukana. Atopialle aaltoileva taudinkulku on tyypillistä. Kosteus tai märkyys voi pahentaa oireita, ja moni omistaja huomaakin oireiden pahenevan esimerkiksi tassuissa keväisin ja syksyisin rapakelien aikoihin. Joillakin koirilla oireet painottuvat tiettyyn vuodenaikaan, eli pahenevat tai esiintyvät vain talvisin tai kesäisin.

Suomen Hollanninpaimenkoira ry:n 2017 tehdyn kyselyn mukaan atopiaa on todettu 1,7 % vastanneiden joukosta.

Addisonin tautia eli lisämunuaiskuoren vajaatoiminta.

Addisonin tauti on usein niin sanottu autoimmuunitauti. Autoimmuunitaudissa elimistö käynnistää vasta-ainemuodostuksen omia kudoksiaan kohtaan. Addisonin taudissa elimistö tunnistaa joitakin lisämunuaisen rakenteita vieraaksi kudokseksi, jota immuunipuolustus sitten alkaa tuhota. Lisämunuaisen kuorikerros on taudin oireiden alkaessa tuhoutunut noin 90-prosenttisesti.

Addisonin tauti oirehtii melko sekavin oirein, jotka johtuvat kortikosteroidien puutoksesta ja puutoksen vaikutuksesta aineenvaihduntaan. Yleisimpiä oireita ovat uneliaisuus, oksentaminen, ruokahaluttomuus, laihtuminen, masennus ja heikkous.

Periytyvä alttius sairastua Addisonin tautiin on raportoitu yli 30 koirarodulla, mutta kaikilla periytymisen muoto ei ole selvillä. Periytymisaste arvioitiin hyvin korkeaksi (0,75), mikä on tyypillistä yhden geenin ominaisuuksille.

Addisonin tautia on todettu muutamilla hollanninpaimenkoirilla. Kasvattajan tietojen mukaan lähisuvussa ei ole todettu Addisonin tautia, toki tarkempia tilastoja ei taudista löydy.

Sairaita koiria ei saa Suomen eläinsuojelulain mukaan käyttää jalostukseen, eikä myöskään koiria, joiden su­vus­sa on useita Addison-tapauksia. 

HOD eli Hypertrofinen Osteodystrofia

Hypertrofinen Osteodystrofia on koirien ortopedinen sairaus, jota esiintyy nuorilla, isojen rotujen yksilöillä. Sairaus puhkeaa nopean kasvukehityksen aikana, eli kahdeksan viikon ja kahdeksan kuukauden välillä. Sairaus ilmenee muun muassa raajojen turpoamisena, voimakkaana särkynä sekä haluttomuutena seisoa ja liikkua. Lisäksi koiralla saattaa olla kuumetta, se on unelias ja alakuloinen, saattaa menettää ruokahalunsa ja ripuloida, silmät ja nenä vuotavat, silmät ovat tulehtuneet ja jossain tapauksissa koiralla todetaan keuhkokuume. Tällä hetkellä sairauden syyt ovat vielä epäselvät, mutta sen uskotaan johtuvan immuunijärjestelmän häiriöstä, joka tekee koirista äärimmäisen infektioalttiita. Hoitomuotoina käytetään kuumeen alentamista lääkkeillä, kivun lievittämistä ja keskitytään hoitamaan sen hetkisiä oireita mitä ne sitten ovatkaan. Myös kortisonihoito on useassa tapauksessa aiheellinen.

Vaikeimmissa tapauksissa koira saattaa menehtyä tähän sairauteen, varsinkin jos se kärsii erityisen pahasta infektiotaudista (esim. keuhkotulehdus), eikä pysty itse enää liikkumaan. HOD voi myös aiheuttaa putkiluiden pituuskasvun häiriöitä ja jalka-asentovirheitä. Lievissä sairastapauksissa paraneminen voi olla täydellistä. Sairaus pystytään todentamaan kliinisten oireiden ja röntgenkuvien perusteella. Weimarinseisojilla kyseistä HOD:tä on tavattu mm. USA:ssa ja Ruotsissa. HOD:stä kärsiviä koiria ei tule käyttää jalostukseen, koska sen epäillään vahvasti olevan periytyvää.

Erilaisia autoimmuunisairauksia tulee rodussa koko ajan enemmän esille ja näistä asioista kannattaa puhua avoi­mesti, jotta kasvattajat voisivat puuttua asiaan. Kasvattajana toivon, että asioista puhuttaisiin avoimesti, kumminkaan syyllistämättä toisiamme.



Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita